Avainsana: Kirjat

Adamsbergin kanssa kävelyllä

ainoalppinenKommentoi

Aloin sattumalta kuunnella ranskalaista dekkaristia Fred Vargasia – ja ihastuin.

Komisario Adamsberg on sopivan epätyypillinen komisarioksi. On mukava kuunnella kävelyreissuilla kirjaa, joka saa hymyn suupieleen ja joskus huomaan jopa naurahtavani ääneen.

Näissä kirjoissa väkivalta ei ole pääosassa. Rikokset ovat älyllisiä pähkinöitä, joita Adamsberg pohtii kävelyretkillään pelästymättä sitä, että ulkopuoliset saattavat pitää häntä ajattelultaan hitaana tai omituisena.

Varjojen tallaajat on kymmenes Adamsberg-dekkari ja se ilmestyi vuonna 2025 Gummerukselta.

Murharyhmän tilat ovat omanlaisensa. Tiloissa asuu vakituisesti kissa, jota kannetaan tilasta toiseen. Lisäksi työpaikalla on jokaisella ryhmän jäsenellä omat omituisuutensa ja tavaransa, joista ei hiiskuta ulkopuolisille.

Komisario Adamsberg on päähenkilö, mutta kirjoissa esiintyy laaja joukko komisarion työtovereita, joiden kohtaloihin paneudutaan juonen ohella. Kirjoja kuunnellessa pitää olla tosi tarkkana, jotta pysyy selvillä henkilögalleriasta. Toisaalta kirjasta toiseen siirtyessä tuntuu kuin tapaisi vanhan tutun, kun juoneen taas putkahtaa apulaiskomisario Danglard viiden lapsensa ja valkoviinin särpimisensä kanssa.

Fred Vargas on arvostettu ranskalainen dekkarikirjailija ja tutkija. Kuva Gummerus.

Tähän mennessä olen kuunnellut kymmenen Adamsberg-sarjan kirjaa. Kolme evankelistaa -sarjan kirjat ovat listoilla seuraavaksi.

Pariisi ja kirjat – mikä ihana yhdistelmä

ainoalppinenKommentoi

Piti saada lenkille kuunneltavaa. Olen kuunnellut pienet suklaapuodit ja kirjakaupat siellä ja täällä. Kun näin Book Beatin suosituksen Kirjasto Pariisin sydämessä -kirjasta, oletin sen olevan kevyttä hömppää, joka sopii lenkillä kuunneltavaksi.

Kirjan tekijä on Janet Skeslien Charles, amerikkalainen Montanassa syntynyt kirjailija, joka asuu osittain Pariisissa ja osittain Montanassa.

Olihan kirjassa lukemista ja kirjoja ja kirjasto ja romantiikkaa. Mutta oli paljon muutakin. Oli toinen maailmansota ja Pariisin miehitys. Sen lisäksi kirja liikkui kahdella aikatasolla ja kahdessa maassa, 1940-luvulla Pariisissa ja 1980-luvulla Montanassa.  

Pidin siitä, että kirjan tarinaa varten oli tutkittu huolellisesti Pariisin amerikkalaisen kirjaston historiaa. Lopun yhteenvedosta ilmeni, että tapahtumat olivat mahdollisia.

Niiden ohelle oli kudottu viehättävä kahden nuoren naisen tarina, josta ei riipaisevia käänteitä puuttunut. Kirjojen nimiä heiteltiin niin että piti olla tarkkana, mistä kirjasta milloinkin puhutaan. Viehättävä tapa harrastaa name droppingia. Suosittelen ehdottomasti tätä kirjaa. Vaikka maailmantilanne on huolestuttava ja tekisi mieli vain unohtaa Euroopassa riehuva sota, on silti tärkeätä muistaa, mitä Euroopassa tapahtui 1940-luvulla. Että emme unohtaisi.