Tutustuin kirjailija Kaisa Viitalan teoksiin ”neuleromaanien” eli Kerällä-sarjan kautta. Ihastuin reippaisiin tämän päivän naisten elämästä kertoviin kirjoihin ja kävin kuuntelemassa Viitalaa kirjastossa.

Sitten luin jostain, että vuonna 2024 ilmestynyttä Nummien kutsu -sarjan aloittanutta Klaanin vieraana -kirjaa oli myyty huimat 10 000 kappaletta.

Pakko tutkia, mistä tällainen suosio.

BookBeatista kirja löytyi ja siitä sitten ulos kävelemään ja kuuntelemaan. Olin kyllä vähän skeptinen. Mahtaisiko minuun purra 1700-luvun Skotlannista kertova naistenromaani?

Kuuntelin kymmenen minuuttia ja kirja tempaisi minut ihan saman tien mukaansa. En olisi malttanut lopettaa kuuntelemista.

Päähenkilö Agnes on yläluokkainen 1700-luvun nuori nainen, jonka elämää varjostaa vammaisuus. Hän joutuu asumaan setänsä talouteen ja kohtaa aikakautensa tavan suhtautua raajarikkoihin jollaiseksi häntä perheessä nimitetään.

Sattumusten kautta Agnes tutustuu ylämaalaisen klaanin päällikköön ja hänen sisareensa, ja siitä alkaa seikkailu, jota seuratessani kävelin toisenkin kilometrin, siivosin kotona ja tein ruokaa. Enkä olisi malttanut lopettaa – siis kuuntelemista.

Mikä siinä niin koukutti?

Tarina kulkee sujuvasti ja henkilökuvat ovat uskottavia. Viitala on opiskellut pääaineenaan historiaa, joten ajan kuvaus sekä tapojen ja miljöiden yksityiskohdat ovat mielenkiintoista luettavaa. Kirjassa on kuvattu hyvin ihmisten välisiä suhteita. Nehän ovat ajasta ja paikasta riippumattomia.

Kirja hyödyntää monenlaista puheenpartta. Päähenkilö Agnes komentaa reippaasti omaa piikaansa. Ja piika käyttää mukavan kuuloista puhekieltä eri murteita sekoittaen. Kuulostaa hauskalta ja ymmärrän, että rahvaaseen kuuluvan piti puhua toisin kuin hyvän perheen tyttären.

Kun sain tämän kirjan kuunneltua, aloin oitis laskea, miten pitkään kestää Nummien kutsu -sarjan toisen osan ilmestymiseen. Sitä tässä odottelen.