Tänään oli vähän samanlainen olo kuin ensimmäisenä koulupäivänä kesäloman jälkeen. En oikein muistanut, miten ostaa 10 kertalippua Malmin uimahallille ja kuntosalille. Kuntosalin pukuhuoneessa oli se iloinen äänten sorina, joka kohoaa kympin liikuntatunnille menossa olevasta naisporukasta.
Täytin pullon vedellä ja lähdin salille. Joku vastaantulija piti ovea auki pukkarista lähtiessä. Tänään en mennyt kymmeneltä alkavaan ryhmäliikuntaan, vaan siirryin kuntosalille.
Edellisestä kuntosalikäynnistä on kaksi vuotta. Puolitoista vuotta koronaa ja siihen lisäksi murtuneesta ranteesta puoli vuotta lisää.

Ensin kymmenen minuuttia juoksumattoa, jotta koneet käynnistyvät. Sitten varovaisia pyrähdyksiä ylävartalon laitteille. Ihan pienillä painoilla. Kymmentä tai viittätoista toistoa. Kokeilua, mitä kroppa sanoo. Murtuneen ranteen puoli tuntuu heikommalta, mutta ei tykkää huonoa pienestä lihasjumpasta.
Sitten vähän vatsaa ja ihan vähän jalkoja. Mitä kumman kumpua tuohon vatsalihasten päälle on parissa vuodessa kertynyt. Oikeasti!

Sen jälkeen tavarat kassiin ja yläkertaan uimahallin pukuhuoneeseen. Ihmettelyä ja sovittelua, jotta saan kortin sopimaan kaapin lukkoon.
Pesuhuoneessa on taidettu käsisuihkut vaihtaa uusiin. Muuten entinen fiilis. Niin paitsi vatsaa pitää vetää enemmän sisään. Ja painovoiman vaikutus muihin ulokkeisiin on jäätävä – etten paremmin sano. Mutta nuo ihanat iättömät rouvat, ei niillä ole tätä hyllyvää osiota. Ne ovat reippaan ja hyvävoimaisen näköisiä. Ovat kaiketi asuneet täällä sen kaksi vuotta, kun minä pidin koronaa.
Uima-altaassa en tahdo keksiä, mikä on minun ratani, kun joka puolella on Vesijuoksu-kylttejä. Ja kun siunaannun lopulta omalle radalle, se on kuulemma nopeille uimareille. Siellä kauhon sen minkä jaksan, kun ei tosi nopeita uimareita näy.
Tulen kotiin ihan fiiliksissä. Kropassa tuntuu ihanasti siltä, että jotain on tehty ylävartalon lihaksilla. Vähän voipunut mutta hyväntuulinen olo koko lopun päivää. – Torstaina sama uusiksi!
#urheiluhallit #uimahallit #malminkuntosali