Lenkkarit jalkaan ja tien päälle.
Ensin 10 minuutin reipas kävely. Sen jälkeen minuutti juoksua ja minuutti kävelyä. Aurinko pyrki esiin sumuisen aamun jälkeen. Plusasteita muutama.
Sivutie on sanomattoman kurainen. Kyllä maalla on mukavaa, jos ei ota huomioon kuraisia teitä. Kun päästään maantielle, on kuivaa ja kevyt askeltaa.
Nyt sielu lepää. Aurinko pyrkii esiin. Elämä on niin kohdallaan kuin voi olla tällaisena hetkenä.
Naisten Kymppi* siirtyi elokuun loppuun, mutta se ei haittaa. Uusi ajankohta lauantaina 28.8. sopii minulle mainiosti. Sitä ennen ehdin päästä oikeasti juoksemisen makuun. Ja jos vieläkin tulisi takapakkia niin sekin kestettäisiin. Hyvää jaksaa odottaa.
On kevään ensimmäinen oikea lenkki. Ja kun mittarissa on jo ennestään paljon kilometrejä, pitää aloittaa varovaisesti. Kropalle pitää muistutella, miltä kovalla pinnalla juokseminen tuntuu. Eikä tänään tarvitse tehdä enkkoja. Nyt mennään vajaan tunnin lenkki, jossa lopussa on taas 10 minuuttia kävelyä.
Jälkeenpäin pitää venytellä hartaasti joka suuntaan. Nykyään kroppa ei kestä nopeita rykäisyjä. Pitkällehän se on minut kantanut nurisematta. Eeva Kilven sanoin pitäisi muistaa kiittää itseään, ja ymmärtää olla tuhoamatta polviaan.
Kevät, olen valmis, ihana Suomen kevät!
*Osallistuminen saatu
ainoalppinen.com 