On vuorotellen satanut lunta, ollut pakkasta, ollut lämpöasteita, lumi on sulanut, taas on tullut pakkasta. Ja viikonlopuksi tuli käsittämätön lumipyry-tuuli-myrsky-ja-mitä-vielä. Oli neljä astetta pakkasta, mutta pohjoisesta jäätävän kylmä tuuli. Lauantaina luovutin suosiolla. En mennyt ulos.
Meillä on Whats Appissa #kympinnaiset-ryhmä. Sunnuntaina sinne alkoi tippua viestejä ja liikkuvaa kuvaa. Yksi ja toinen oli uskaltautunut ulos kurjasta kelistä huolimatta. Matilda oli ottanut klipin, jossa lumihiutaleet leijuivat alas reippaiden askelten iskeytyessä tiehen. Lueskelin viestejä ja totesin, että minulla on parempi keli kuin noilla Etelä-Suomessa ja täällä vain säälin itseäni.
Niinpä viiden pintaan vaihdoin lenkkivaatteet päälle ja vaelluskengät jalkaan ja otin puhelimesta kuuntelussa olevan kirjan esiin. Kuvittelin meneväni maantielle kävelemään, mutta tuuli oli niin jäätävä, että ensimmäisen kylätienpätkän jälkeen käännyin metsätielle.
Metsän keskellä tuuli ei tuntunut. Askel vähän lipsui ja vaelluskengät olivat raskaat, mutta ei ollut lumikinoksia.
Soitin ensin ystävättärelle ja sitten tyttärelleni. Sen jälkeen kuuntelin Ella Kannisen Minun Italiani –kirjaa. Ulkona kului puolitoista tuntia ja ilta jo alkoi hämärtää, kun palasin punaposkisena ja tyytyväisenä
Kotiin tultuani illalla viestittelin ystävän kanssa liikuntasuorituksista, ja sain vähän venyteltyäkin.
Nämä ajatukset tulivat mieleeni:
- Kannustuksen voima on uskomaton. Kiitos Kympin naiset! Kiitos ystävät! Olette parhautta, kun saatte minut liikkeelle myös silloin kun on hyytynyt olo.
- Procrastination on viheliäisintä, mitä tiedän. Suomeksi puhutaan viivyttelystä. Aina löytyy syy, miksi ei ihan vielä voi lähteä lenkille. Apua! Miten siitä voi päästä eroon??? Voisiko joku antaa lyhytvalmennuksen.
- Ella Kanninen kirjoittaa hyvin uusimmassa kirjassaan: Monessa maassa on tällä hetkellä tyytymättömyyttä, jota populistit pyrkivät hyödyntämään omien tarkoitusperiensä toteuttamiseksi.
ainoalppinen.com 