Uuden vuoden puolella tuli lunta ja tuli pakkasta. Sukset löytyivät varaston perältä sauvojen vierestä. Yhdestä kaapista löytyi luisto, seuraavasta joku voide. En käyttänyt kumpaakaan. Olin lopettanut ulkona juoksemisen jo vähän aikaa sitten, koska maalla tiet ovat kapeat ja lumiset tai liukkaat ja pimeät. Siirryin tekemään treenit juoksumatolla.
Joulun jälkeen uskaltauduin taas kansalaisopiston tiistain jumppatunnille (tautitilanne, ei laiskuus). Sain dejavu-fiiliksen, kun tuli komento kanta peppuun. Odotin milloin tulee grapevine, mutta ei tullut. (Mutta Mombasa tuli, jee!) Veivattiin edestakaisin salin lattialla. Nostettiin sykettä, tehtiin selät, reidet, vatsat, vähän punnerrettiin. Lopuksi venytettiin jalkoja ja käsiä ja pakaralihaksia. – Olen todella onnellinen, että pääsin taas jumppaan parin kuukauden tauon jälkeen. Ihan joka kohta kropassa kiittää! Vielä kun kuntosalille pääsisi.
Pidän liikunnasta, mutta en ole sitä tyyppiä, joka iltauutisten jälkeen jumppaa olohuoneessa. Minun pitää mennä salille, jotta joku sanoo minulle: nosta jalkaa. Minä kyllä nostan jalkaa ihan kiltisti, mutta pitää olla se sanoja. Sen vuoksi kansalaisopisto!
Sitten pääsin hiihtämään. Aika autuas olo, jos ei pakkasta vain ole liikaa. Ystävällinen sielu oli käynyt vetämässä järven jäälle ladun, jota ei tarvinnut kovin paljoa avata. Viime viikonlopun jälkeen latu on kadonnut, ja toivomme, että ystävällinen sielu jaksaa ajaa uudelleen ladut auki pitkin järven rantoja. (Vapaaehtoistyönä siinä tulee melkoisesti kilometrejä. Niistä kilometreistä ja laduista suuri kiitos vapaaehtoistyön tekijälle!)
Aamuisin on kiva lähteä töihin, kun ei ole pimeää. Parina viikkona aurinko on paistanut, niin että menee jopa puoli tuntia hiihdellessä, että ei muista koronaa olevankaan. Jospa kelit pysyisivät kohdallaan. Se olisi minun PK-harjoitukseni tähän aikaan vuodesta.
Tällä hetkellä odotan, että kevät rupeaa rynnistämään. Odotan, että aurinko alkaa lämmittää, räystäät tippua, ja linnut villiintyvät laulamaan. On ihana, kun on ensimmäisen kerran pakko ottaa esiin aurinkolasit. Sitten lumi sulaa silmissä. Ja silloin, hyvät ihmiset, minä kaivan esiin juoksutossuni ja vaihdan hiihtämisen juoksemiseen. Veikkaan, että Naisten Kymppiin on silloin aikaa reilut kaksi kuukautta.
ainoalppinen.com 